Ammatillinen ohjaaminen on herkkää havainnointia, läsnäoloa, oman persoonan hyödyntämistä sekä tavoitteellista vuorovaikutusta. Havainnointi mahdollistaa erilaisten tarpeiden tunnistamisen ja osoittaa tärkeysjärjestyksen ohjauksellisissa tilanteissa. Välillä havainnointi vaatii suurta herkkyyttä ja intuitiota, jotta todelliset tarpeet kuultavat esiin toissijaisten tunteiden tai defenssien alta. Läsnäolo on pysähtymistä ja yksilöllistä huomioimista, toisen ajatusten ja tunteiden näkyväksi hyväksymistä.
Tietoinen oman persoonan hyödyntäminen ohjaustyössä on hyvin
mielenkiintoinen alue. Ammatillisuuden kehittyessä myös itsehavainnointi ja
omien reaktioiden tunnistaminen kasvavat. Omaa temperamenttia voi hyödyntää esimerkiksi
motivoivana tai rauhoittavana tekijänä sosiaalisessa ympäristössä. Kun tulee
tietoiseksi omista vahvuuksistaan ja vuorovaikutuksestaan, voi niillä tukea
ohjaustilanteita. Kiire ja levottomuus tarttuvat, kuten rauhakin. Ohjauksessa
on tärkeää olla läsnä myös itsellensä ja opetella tunnistamaan omien
tunnetilojensa sosiaalista vaikutusta. Tavoitteellinen vuorovaikutus on sekä
konkreettista ohjaamista, että taitojen tukemista kohtaamisen keinoin. Omalla
esimerkillään voi opettaa paljon, ja ammatillinen tavoitteellisuus voi olla
mukana myös hyvin leppoisissa hetkissä.
Ohjaustyö on vivahteikasta, opettavaista ja välillä
monimutkaistakin. Työssä voi aina kehittyä ja löytää uusia keinoja erilaisiin
tilanteisiin. Vaikka ammatillisuus on ehdottoman tärkeää, on muistettava
inhimillisyys ja aito kohtaaminen. Pelkkä rutiinien ylläpitäminen tai päälle liimattu
ystävällisyys eivät toteuta hoidollisen ohjauksen syvempiä tavoitteita.
Erilaisuuden hyväksyminen, turvan tarjoaminen ja taitojen tukeminen luovat
pohjaa toimivalle ohjaukselle.
- Niina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti