Kiinnittymisen
kyky säilyy ihmisellä parhaassa tapauksessa läpi elämän.
Muistan, miten mummoni tutustui ihmisiin vielä ikääntyessään.
Jopa nuoremman poikaystävän mahdollisuus kävi leikkimielisesti
puheissa tämän tästä. Naapurustosta kävi vieraita hänen luonaan
ja mummo piipahti avain kaulassa usein ystäviään tapaamaan.
Nuorilla
voi kiinnittymisen vaikeudet näkyä toisinaan vetäytymisenä omiin
oloihin ja pelien tai kännyköiden maailmaan. Irrottautuminen
lapsuuden perheestä ja vanhemmista lisää yksinäisyyden tunnetta.
Sosiaaliset suhteet jäävät joko jo koulussa syntyneiden
kiusaamistilanteiden ja ulos jättämisen kautta, tai ystävien
muuttaessa muille paikkakunnille opiskelemaan ja aloitettua
seurustelun.
Aikuinen
voi olla nuorelle tärkeä ja korvaamaton tuki näissä aikuisiän
ensimmäisissä vuosissa. Vanhemman tehtävä jatkuu lapsen
aikuistuttuakin kiintymyssuhteen kautta. Sitä ei tule katkaista
itsenäistymiseen. Yhteinen aika ja läsnäolo ovat merkittäviä
perheen, suvun ja tuttavien kanssa vielä lapsuuden jäätyä taakse.
Roolit muuttuvat toisistaan välittävien aikuisten suhteeksi,
vanhemman osa on antaa lapsen aikuistumiselle tilaa ja tukea.
Itse
muistan, miten pitkälle aikuisuuteen, vielä omien lasten synnyttyä,
vanhempien hetkittäiset huolenpidot yhteisten ruokailujen ja mökillä
tapaamisten kautta olivat tärkeitä oman jaksamisen kannalta. Hetken
hoiva antoi arkeen voimia. Vieläkin piipahdamme mummolassa kahvilla,
tulevina vuosina toki osat kääntynevät hiljalleen toisinpäin, on
meidän aikuisten lasten aika huolehtia vanhemmistamme.
Kiinnittyminen
on tärkeä kokemus ihmiselle, oli sitten minkä ikäisestä
henkilöstä tahansa kyse. Kiinnittyminen toiseen ihmiseen,
sellaisena kuin kulloisessakin elämäntilanteessa on. Terveenä,
sairaana, onnistuneena ja epäonnistuneena. Ulos jääminen ja
yhteyden loppuminen on psyykelle rankka kokemus, sitä tulisi kaikin
tavoin ennaltaehkäistä. Siinä tarvitaan meitä kaikkia talkoisiin,
ettei yksikään jäisi yksin. Ei pelkästään päivähoitoa,
kouluja tai hoivakoteja, vaan läheisiä, ystäviä ja
asuinympäristön jäseniä.
Olla
kiinnittynyt turvallisesti toiseen ja toisiin ihmisiin, on yhtä kuin
kyetä kokemaan itsensä onnelliseksi. Siihen hyvään mieleen, mikä
syntyy yhteydestä toisiin, ei vielä ole keksitty korvaushoitoa.
Tuskin keksitäänkään, näyttää että pitkässä juoksussa
kaikki tekniset yritykset yrittää lisätä hyvää yhteyttä
ihmisten välillä ovat korvikkeita oikealle, kunnon kohtaamiselle ja
läheisyydelle. Pidetään huolta itsestämme pitämällä yhteyttä
toisiin ihmisiin!
- Mari Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti