Toiminnallisuus määritellään herkästi ajanvietteeksi tai pinnalliseksi puuhasteluksi. Tekeminen voi olla mukavaa, mutta hoidollisessa ja kuntouttavassa työssä pinnan alla piilee paljon muutakin. Yksinkertainenkin toiminta sisältää useita eri vaiheita ja prosesseja, joita teemme itsekin huomaamattamme jatkuvasti. Joku voi kokea haasteellisuutta esimerkiksi aamupuuron keitossa, mutta tämäkin tehtävä pitää sisällään sopivien työvälineiden valitsemista, aineiden mittaamista tai arviointia, kiehuvan veden käsittelyä, lieden käyttöä ja ajanhallintaa. Mikäli jokin vaiheista ei onnistu, voi koko tehtävä mennä pieleen. Tästä syystä toiminnan havainnointi ja arviointi vaatii kokonaisuuden sekä siihen vaadittavien taitojen hahmottamista. Jos aamupuuron keittäminen voikin olla noin monimutkaista, niin entä sitten harrastukset tai muut itsestä ja ympäristöstä huolehtimisen taidot? Myös sosiaalisista tilanteista selviytyminen sisältää useita osa-alueita, kuten vuorovaikutustaidot, itsetunto, toimintaympäristö, ulkopuoliset häiriötekijät, vireystila… Toiminnallisuus on siis tarkemmin ajateltuna hyvinkin monimutkainen ja laaja-alainen käsite.
Toiminnallisuuden ja sen prosessien ymmärtäminen ei
kuitenkaan tee harrastelusta negatiivista asiaa, päinvastoin. Ennemminkin kyse
on siitä, että arvostamme erilaisten tekemisten tuomia taitoja ja huomioimme
toiminnan vaikutuksia. Esimerkiksi lemmikin hoito voi vahvistaa empatiakykyä,
huolehtivaisuutta ja vastuuntuntoa sekä lisätä motorisia ja kognitiivisiakin
taitoja. Yhdessä tehtävät puuhat tuovat lisäksi mukaan sosiaalisen
ulottuvuuden, ja toiminnassa päästäänkin harjoittelemaan myös tunne- ja
vuorovaikutustaitoja. Luovat toiminnat, kuten piirtäminen, valokuvaus, laulaminen
ja tanssiminen kehittävät fyysisten ja (hieno)motoristen taitojen lisäksi itseilmaisua
ja tunteidenkäsittelyä erilaisin tavoin.
Toimintaterapeuttina ajattelen, että harrastukset ja
terapeuttisuus voivat kulkea käsi kädessä, eikä niiden tarvitse sulkea toisiaan
pois. Hetki, missä terapeuttisuus astuu kuvaan, on häilyvä. Toiminnallisuus on
usein luonnostaan terapeuttista, vaikka voikin olla, että tehtävän vaiheet ja
siihen vaadittavat taidot jäävät tekijältä huomaamatta. Tavoitteellisuus tuo
toiminnalle ammatillisen näkökulman ja auttaa taitojen arvioinnissa. Toiminnallisuuden
ymmärtäminen ja arvostus eivät kuitenkaan aina vaadi paikalle terapeuttia.
Harrastuksissa ja päivittäisissä askareissa monenlaiset taidot kehittyvät ja
vahvistuvat. Toiminta luo ja ylläpitää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista
hyvinvointia. Muistetaan se sekä asiakastyössä, että omassa elämässämme!
- Niina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti